keskiviikko, 24. syyskuu 2014

METSÄSSÄ

24.9.2014 Oli treffit velimiehen kanssa, mennään metsään, katsastamaan sieniä...joo katsastettiin, kassit ja pussit tuli täyteen, kymmeniä nimiä, kymmeniä kertomusta sienistä ja valmistuksesta ruuaksi. Minä taasen keräsin niitä "myrkkysieniä", koska haluan värjätä lankoja, kokeilla luonnon voimaa, esi-isiemme jaloja taitoja. Veljeni on jo sienestänyt monia, monia vuosia, ja osaa valmistaa sienestä herkkuruokia, minä en taas halua suuhuni laittaa.

Koirat tietysti olivat mukana, voi sitä juoksun määrää, mitä Iita veti, välillä taivasta viiltäen kun hyppi innoissan yli kantojen. Lyyli taasen maata viistäen, kuono maassa, ihania tuoksuja haistellen, välillä kesti kauan ennenkuin mamman luo ennätti. Veljeni näytti myös kun maata oli potkittu ja muuta, tässä on kauris reviiriä merkannut. Täh? onko täällä kauriita?minä kauhuissani, ei kuulemma tule näkyviin, koirat on saanut sen menemään suojaan johonkin. Huh, helpotus.

Mutta mikä hiljaisuus, mikä rauha, mikä raikkaus...koiratkaan eivät haukkuneet laisinkaan, ihan kuin olisivat arvanneet että nyt ollaan hiljaa ja nautitaan.

Kahville menin vielä veljelle, jolloin hän alkoi väsäämään sienistä jotain, pilkkoi pieneksi mössöksi, laittoi pannulle, maustoi, voita ja tuorejuustoa lisäsi. Leivälle levitti ja minulle antoi, nyt maista ja syö. Ja häh, se oli melko hyvää, ei rakkautta ensi suulla, mutta ihastus kyllä, olin yllättynyt mausta, oli hyvän makuista. Näinkö tässä sitten kävi? Sienikin yrittää muuttaa ruokalautaselleni, kala sinne jo tuli kymmenisen vuotta sitten, lasten ansiosta. Näin ne nuoret opettaa vanhempiaa, tuo velimieskin on äidin ja isän iltatähti, 10vuotta minua nuorempi.

 

maanantai, 22. syyskuu 2014

SYKSY

22.9.2014 Nyt se sitten on saapunut tänne Pohjolaan. Aamulla oli synkkä taivas, vettä satoi, jo yölläkin tuli, rapina kuului ikkunoista. Ompelupäivähän siitä sitten tuli. Olen suunnitellut auton takapenkille suojusta, kun tuosta isommasta, nuoremmasta Iitasta lähtee tosi paljon karvoja. Lyyli, pienempi, mutta vanhempi lähtee myös, mutta määrä on paljon vähempi.

Minulla oli tallessa vanha musta fleecepeitto, jonka päälle asettelin farkuista palasia, olin ostanut Kontista aikaisemmin kolmet farkut tähän ja kotona oli muutamat vanhat jemmassa. Olin kesällä jo purkanut farkuista vetoketjut ja vyötärökaistaleet pois ja paloitllut ne, sekä muutamista otin talteen pikkutaskut, jotka kiinnitän johonkin hyvään kohtaan. Neljän housun lahkeen alasaumoista teen kiinnitysnauhat niskatukiin.

Nuppineuloja taisi olla ainakin 300, aloitin ylhäältä ja oikeasta reunasta,mutta en ommellut vielä reunasaumoja yhteen, siitä sitten etenin hiljalleen koko peiton. Nyt työ odottaa huomista, jlloin jatkan työn valmiiksi.

Illalla keli parantui joten pitkä lenkki ja sitten olikin telkan aika pitää minusta huolen.joulupallot%20011-normal.jpgp%C3%A4%C3%A4kallot%20001-normal.jpg

torstai, 18. syyskuu 2014

VIRKATUT KORIT

myyntiin%20ja%20sieni%C3%A4%20054-normal4-normal.jpg2-normal.jpg18.9.2014 Olen tehnyt useamman virkatun korin kierrätysmateriaaleista, vanhoista trikoopaidoista on len leikannut kudetta ja virkannut useamman korin, ja vienyt ne kirpparille myytäväksi ja hinnaksi laittanut 5euroa. Eipä ole yhtään myyty =( Kaikki sisustuslehdet on niitä pullollaan, niin missähän vika? Joskus tuntuu keksi mä mitä vaan, niin kaupaksi ei mene, onko paikka väärä vai mikä mättää? Viime joulun alla tein sinne kirpparille Barbielle tonttupukuja, cocktailleninkejä, samettiviittoja, ei mee.

No, koetan joskus kyll jotain muuta myyntipaikkaa, en lannistu, vaan teen lisää, enemmän.
 

tiistai, 16. syyskuu 2014

HESESSÄ

16.9.2014 Olin luvannut veljeni pojalle ja tyttärelle syntymäpäivälahjaksi viedä heidät Heseen syömään. Kiltisti ovat odottaneet, kun toisella oli päivä tammikuussa ja toisella huhtikuussa. Oma kesä meni sairastellen ja sillee, mut NYT tänään olimme herkuttelemassa, hampparii, ranskalaisii, limua ja jätskiä jälkkäriksi. Kovasti olivat mielissään tarjoilusta, kiitoksen sain, ja se tuli kyllä suoraan sydämestä. Kivoja juttuja kuuli ja varsinkin kun kuulen huonosti, kun ajelimme kotiinpäin, tyttö istui takana ja poika edessä, ja tyttö kysyy minulta; miksei me olla molemmat takana? Minäpä kuulen, miksi norsut on takana? Kyllä naurua riitti, kun kolmannen kerran yritin ottaa lauseesta selvää. Mukava iltapäivä lapsien kanssa.

maanantai, 15. syyskuu 2014

OMENOITA

15.9.2014 Sain esikoiselta muovikassillisen omenoita, jotka pilkoin kattilaan ja vettä lisäksi, kiehui noin vartin, sitten siivilöinti harsokankaan läpi, noin tunnin kuluttua valutuksesta, mittasin omenaliemen ja lisäsin 500g sokeria yhtä litraa kohden ja kiehautin ne uusiks ja annoin muhia kannen alla miedolla lämmöllä vielä 10minuuttia, mehut pakastusrasioihin ja pulloihin(näis tarttis oll joku säilöntäaine,ei ole) ja niin on mehua mulla moneksi viikoksi.

Ja loppupäivä onkin sitten käsitöistä nauttimista =)